Panikointia

Meilla on taalla pihalla sellainen jattitrampoliini, joita Suomessa on lahes joka toisen talon pihassa. No kaikkihan tietaa, etta trampoliinilla hyppiminen on mukavaa. Eraana paivana siis menin hyppimaan ja samalla kun ponnistin ensimmaista hyppaysty varten, ponnisti paassani pieni, vihrea sammakko ja hyppasimme yhta aikaa. Pelastyin toki pahemman kerran ja kiljaisin kuuluvasti. Asiaa ei auttanut Jocelyn kommentti, etta sammakko on myrkyllinen. Olin yksin trampoliinin turvaverkon sisalle pienen vihrean ehka jopa myrkyllisen sammakon kanssa. Taman viikon ensimmainen panikointi.

Eilen illalla tapasin Gracen, joka kutsui minut syomaan isantaperheensa luokse. Koputimme pimeaan taloon ja pian ikkunassa nakyikin taskulampun valo. Gracen siskot kokoontuivat kaikki olohuoneeseen ja tarjosivat heti ruokaa. Soimme Gracen kanssa tuoleilla istuen ja siskot istuivat edessamme valilla nauraen ja valilla vain meita tuijottaen. Valilla joku saattoi ottaa laukkuni lattialta ja tutkia sen sisaltoa tai koskettaa huosuni lahjetta, ja taas naurua. Ehka yksi oudoimmista vierailuistani, mita olen ikini tehnyt. No Grace oli jo kertonut, etta hanen huoneessaan on lepakoita ja joskus rottiakin, mutta kun pimeassa rotta vilahti ohitsemme, en ollut ainoa joka kiljui. Kaikki naiset kiljuivat niin etta Gracen pikkuveli pelastyi ja alkoi itkea. Yksi siskoista jahtasi rottaa luudan kanssa, mutta ei siella pimeassa mitaan nahnyt. Meteli oli kylla aikamoinen: kiljumista, nauramista ja toisista kiinnipitamista :)

En edes ole kovin saikky otokoiden suhteen, ainakin jos vertaa Bettyyn, joka kiljuu pienimmankin liskon takia. "PETER!!!" ja atk-tukihenkilomme saa jalleen toita:) Han kerran kuvaili tyotaan minulle kertoen, etta auttaa kaikessa. Totta. Paniikkia en saa kanojenkaan suhteen, vaikka pahaa tekee kuitenkin katsella tiistaisin ja torstaisin, kun on ostospaiva ja torilta tuodaan kanoja ruoaksi. En viela ole auttanut kanan kynimisessa, vaikkakin osa lapsistamme tekee sen jo 9. vuoden iassa. En siis kokkaile kanaruokia, pidattaydyn hedelmissa ja vihanneksissa. Lounaan saan syoda aina ruokalassa ja joskus iltaisin menen koteihin syomaan. Tanaan illalla menen pahamaineiseen talo 5:een, jossa asuu 7 alle kouluikaista lasta, meteli on sen mukainen.

Illalla on myos luvassa tyopaikkani jalkapallojoukkueen ottelu. Tunnelma peleissa on tulinen, toiset katsovat ottelua ja toiset kentan laidalla olevia muzunguja. Huvinsa kaikilla. Jalkapallo sinaansa on mukavaa seurattavaa, mutta toisinaan kylalaisten keskella on vaikea olla kun viereen kokoontuu likaisia, haisevia, kyohia lapsia, joilla ei ole kenkiakaan jalassa. Siina sitten yritetaan viihdyttaa toinen toisiamme, lapsilla on kylla usein aika helposti mukavaa, joten naurua riittaa. Naurua taalla riittaa paljon, sita usein ihmettelee, miten ihmiset kaikesta huolimatta ovat niin hyvan tuulisia. Ehka he ovat niin tottuneita selitykseensa "This is Africa", jonka kuulee joka valissa. Puhutaan sitten liikenteesta, fyysisesta kuristuksesta, ruosta, mista vain.

Mukavaa viikonloppua!