odottelua

Ajattelin tassa aikani kuluksi kirjoitella, vaikka tanne, koska vaikuttaa etta tama on taas yksi niista paivista jolloin kaikki kestaa. Aloitammehan tyot klo 8, mika tarkoittaa sita, etta Betty tulee koputtelemaan oveni taakse aikaisintaan klo 9, jolloin on syonyt aamiasensa. Sitten saatamme tyoskennella jopa lounaaseen asti 13.30, mutta nain tapahtuu suht harvoin, koska yleensa Betty katoaa johonkin tai tietokoneissa on ongelma tai on sahkokatkos tai oikeastaan vaihdetaan vaan kuulumisia kaikkien tyokavereiden kanssa. Lounaan jalkeen onkin sitten niiiin kuuma, ettei oikein jaksa tehda toita kun ehka tunnin ja kohtahan sita kello onkin jo viisi ja on aika lahtea kotiin:)

Eilen oltiin kuitenkin Bettyn kanssa tosi ahkeria ja tehtiin todella toita lounaasta klo 16.30 asti ja sekos oli monen mielesta huvittavaa. Jopa meidan kokki tuli toimistoon sita ihmettelemaan ja toivotti minut taas pian tervetulleeksi ruokalaan. Pidan nyt pienta paussia, koska vatsani on ihan sekaisin.



Sairastelin tiistain ja lueskelin paikallisia HIV ja aliravitsemus oppaita. Kirjoissa opastettiin mm. siihen, ettei pida syoda ruokaa, jossa jo selvasti kasvaa sienia ja kehotettiin valttamaan jatteiden syomista. Kun kavin sosiaalitoimistossa nain seinalle ebolaviruksesta kertovan julisteen, jossa kehotettiin suojautamaan ebolasta mm. siten ettei syo kuolleita elaimia, jotka loytaa kaduilta kuten apinoita, ja kannattaa valttaa yleisia kasienpesuvesia erityisesti hautajaisissa.



Sain eilen kirjeen eraalta Emma nimiselta pojalta. Tapasin hanet lauantaina bussissa ja kun han kuuli, etta olen matkalla Kids of Africaan innostui han siita, silla hanen tuttujaan on toissa taalla. Han antoikin heti valokuvan itsestaan ja puhelinnumeronsa tietysti. Eilen saamani kirje oli kaksi sivua pitka. Emma pyysi minua ystavakseen ja kertoi itsestaan. Pyysi myos minua auttamaan koulumaksuissa ja sitten sivun verran jumalan siunausta minulle. Rahan pyytaminen on jotenkin niin kovin suoraa taalla. Lauantaina eras mies jopa naytti minulle henkilollisyystodistuksensa, jonka omistaminen on harvinaista taalla, ja kertoi etta jos annan hanelle rahaa, voin olla varma, kuka han on etten auta tuntematonta. Sain myos tekstiviestin muutama paiva sitten: DEAR mary I want to vist me tomorrow Iwill be happay waen virst by your fearnd mary have good day" Hmm.. tuntuu niin lohduttomalta istua minibussissa, kun yhtakkia joku poika antaa lapulla puhelinnumeronsa.

Hei mutta Betty tuli takaisin, ja lahti taas. No mutta vaikuttaa silta, etta tyonteko jatkuu taas. Odotan jo viikonlopun reissua Masakaan. Siita lisaa myohemmin.

Tyon iloa teillekin, taalla sita on ainakin ihmisten naurun maarasta paatellen:)

ps. "boda boda on moottoripyora, polkupyora on lallaripyora.." tosin olisin ihan kiitollinen fillarista, ottaen huomioon ihmisten asenteet liikenteen suhteen. Eras tyokaverini kysyin, miksi kaytan julkisia kun voin ajaa autolla. Kerroin, ettei minulla ole ajokorttoa, johon han vastasi, ettei sellaista taalla tarvita. Sen kylla huomaa!