haat

Gracen sisko Flavia kutsui kaikki Gracen vaaleaihoiset ystavat serkkunsa haihin. Olin aluksi innoissani ajatuksesta, mutta reilun kolmen tunnin epamaarainen odottelu laski hieman tunnelmaa. Menimme kuitenkin haihin ja Flavia katosi samatien, kun oli laittanut meidat istumaan penkkirivin takaosaan. Katselimme aikamme kahden playback-laulajan esitysta, joka oli aika huvittavaa, koska oli niin ylivedettya. Haapari saapui paikalla kuuden morsiusneidon saattelemana. Morsiamen veli piti puheen: ".. jos sinulle tulee Lydian kanssa ongelmia, ala heti ajattele, etta Lydia on paha nainen. Hanella on iso suku ja paljon veljia, joiden kanssa voit selvittaa tilannetta.."

Muutaman tunnin istuskelun jalkeen paatimme hiipia pois, varsinkin kun Flaviaakaan ei nakynyt koko aikana ja oli vahan kiusallista istua taysin tuntemattomien ihmisten haissa. Mukavaa oli katsella naisten kauniita asusteita ja mielenkiintoisia hattuja. Toki myos miehilla oli mielenkiintoisia asusteita. Ruokaan en uskaltanut koskea, silla ystavani ripuli on jalleen seuranani.

Kiusallisten haiden jalkeen oli ihana paasta Winnien luo, jonne Uncle Hamis oli ostanut paljon hedelmia, jotta paasisin vatsavaivoistani eroon. Ananasta, banaaneja, vesimelonia ja avocadoja. Nam, vaikkei vaiva niilla lahtenytkaan. Hedelmia taalla jaksaa syoda, vaikka kuinka paljon. Ruokaan toisinaan hieman kyllastyy, silla vaikka lahes kaikki on hyvaa on ruoat aika mauttomia. Aina tuntuu olevan samat ruoat: matookea (banaanimuusi) tai porshoa (maissipuuro), papukastikkeen, hernekastikeen, maapahkinakastikeen tai liha-kala tai kanakastikkeen/keiton kanssa. Joskus vaihteluna on makeitaperunoita, yamia tai cassavaa, jota kuivempaa vihannesta /juurta en ole tieda. Iloinen yllatys on paiva, jolloin luonaalla on kaalia ja porkkanoita oljyssa paistettuna. Kaupungilla ollessani ostan usein katukeittioista chapateja, pannuleipia, joiden kanssa usein tarjotaan munakas. Se vasta on herkkua.

Ruosta puheen ollen mieleeni tulee kaikki taman viikot kehut painostani. Olen niiiin laski ja naytan kuulemma enemman afrikkalaiselta kuin tanne tullessani. Tyokaverini Rona katsoi minua yhtena paivana toimistolla pitkaan ja otti kasivarrestani kiinni ja totesi, etta olen lihonut 1-1.5 kiloa. Sen nakee kasivarsistani kuulemma heti! Ei auta kuin uskoa tarkkasilmaisia tyokavereitani, silla toimivaa vaakaa en ole nahnyt Suomesta lahdettyani.