viisuminhankintaretki

Viime viikolla tuhlasin paivani hakemalla uuden turistiviisumin. Jopas oli show. Jotta minun ei tarvinnut ostaa tyolupaa taytyi minun hakea viisumi Jinjasta Kampalan sijaan, silla Jude tunsi viisumivirkailijan ja sopi hanen kanssaan asiata etukateen. Viisumivirkailijaseta oli oikein mukava mies, vaikkakin ugandalaiseen tapaan kaytti kasittamattoman pitkan ajan ties mihin. Koska toimistossa ei ollut ovia, kaikki kaytavalla odottavat kuulivat jokaisen asiakkaan tarinat. Osalle virkailija sanoi, etta tule huomenna uudestaan tai ylihuomenna, jolloin hanella on aikaa tarkemmin katsoa asiaa. Minuakin ensin pyydettiin palaamaan asiaan viikon kuluttua, mutta pyysin saada leiman sina paivana kun Jinjassa olin, silla matka kestaa kotoani Jinjaan noin kolme tuntia. Virkailija katsoi minua hetken ja pyysi huoneeseensa. Siella han antoi minulle ja Judelle kasan lehtia luettavaksi ja lahti lounastauolle.

Tunnin kuluttua herra virkailija saapui takaisin toimistolleen ja katsoi hakemustani. Sitten han katsoi minuun ja sanoi, etta naytan olevan terava tytto. Jatkokysymykset eivat liittyyneet viisumiini lainkaan, silla han halusi keskustella kanssani Ugandan kehityksesta, siita miten koyhyydesta paasee eroon, mitka ovat suurimmat ongelmat Ugandassa ja pyysi minua viela kertomaan, mika on ratkaisu tahan kaikkeen. Lopuksi sain leiman passiini ja seta toivotti minut tervetulleeksi jalleen 5 elokuuta. Han lisasi viela, etta ellen satu sairastumaan juuri silloin, mika tarkoittaisi sita, etta en voisi hakea viimeiseksi viikoksi viisumia ja lentokentalla kertoisin vain virkailijalle, etta sairastuin, joten en voinut lahtea maasta aikaisemmin ja viisumini ehti menna umpeen sairasteluni aikana.

Kotimatkalla pohdin, etta ihmiset ovat toisinaan taalla niin valittomia. Eilen yllatyin kuitenkin, kuinka valittomia he voivatkaan olla. Kavin tuttavani Hamisin luona kylassa, joka kysyi olenko raskaana ja taputteli vatsaani. Naurahdin, etta miten mina nyt yhtakkia olisin raskaaksi tullut, johon Hamisi vastasi: "Maybe something happened when the Big man was visiting?!" Hamisi nauraa rakatti kysymykselleen ja sen jalkeen kysyi haluaisinko perustaa hanen kanssaan orpokodin Kampalaan. Mina olisin kuulemma paikan pomo, jotta kansainvaliset rahoittajat luottaisivat orpokotiin ja Hamisi ostaisi maan ja rakennuttaisi paikan. Nain yksinkertaista se kaikki on. Hamisi viela totesi, etta Afrikassa on viela mahdollisuuksia yrittaa kaikenlaista, mutta Eurooppa on jo valmis. Taytyisi kai yrittaa siis tehda tanaan jotain hyodyllista. Mitahan se voisi olla?!