Pikku hiljaa alkaa olla kaikki Bwerengan polut tuttuja. Onneksi kylassa on vain muutama suurempi tie niin voi rauhassa menna polulle kun polulle, sille kaikki johtavat joko Victoriajarveen tai tielle. Sita aina vain jaksaa yllattya, kuinka keskella pusikkoa ihmiset elevat ja miten pienien polkujen paahan taloja onkaan rakennettu. Sateen runnoma tie on talla hetkella aivan kamalassa kunnossa, jos se koskaan on ollutkaan tasaisempi.

Talla viikolla on ollut yllattavan kylma. Nytkin on taivas pilvinen ja minulla pitkahihainen paita paalla. Iltaisin saattaa jopa palella! Ei sen nain pitanyt olla, tulin tanne lampimaan :) Oletin sadekauden loppuvan kesakuun alussa, mutta kaikki puhuvat siita meillekin niin kovin tutustu ilmaston muutoksesta, joten taallakaan ei ole enaa kuivaa ja markaa kautta samalla tavalla kuin ennen. Toisin sanoen nykyaan sataa, milloin vain. Pysyy ilma ainakin hieman raikkaampana ja kosteampana.

Nyt muutaman viikon olen ajatellut uhrata opinnoilleni: olen aloittanut haastattelemaan muutamaa tyokaveriani. Taman mukavan tyon jalkeen on aina se ei niin mukava tyo eli talla kertaa haastatteluiden litterointi. Toivottavasti ei ole ihan hirmuisen montaa sahkokatkoa tai ainakaan pitkia sellaisia en nyt tana viikonloppuna jaksaisi. Kavin eilen Kampalasta ostamasta vahan karkkia, jotta maltan olla koneen aarella koko viikonlopun. Totesin matkalla, etta muuten taa maalaiselo on ihan leppoisaa, mutta kun karkkihimo iskee, on matka sen aarelle liian pitka:)

Olisin haastatellut yhta aideistamme eilen, mutta han oli kiireinen, silla oli lahdossa hautajaisiin. Han kertoi sukulaisensa kuolleen. Kysyin onko kyseessa nuori vain vanha ihminen, johon han vastasi, etta vanha 28-vuotias. Hammentyneena sanoin, etteihan se nyt viela vanha ole. Aiti totesi, etta ainakin aikuiseksi ehti eli onhan sekin jo jotain. Taman keskustelun jalkeen omat pienet karkkimiho murheet tuntui jokseenkin naurettavilta. Menin seuraavaan taloon, josta loysin eraan tadin. Kyselin talon aidin peraan. Tati kertoi hanen olevan veljensa hautajaisissa. Jostain syysta haastatteluni alkoi tuntua todella pienelta asialta kaiken muun keskella. Haastattelin tatia, joka oli erittain kiitollinen haastattelusta, mutta hyvin harvasanainen.

Nyt lahden maistamaan tomaattikeittoa. Kokkaan itselleni jo toista kertaa taalla oloni aikana. Ahkera emanta toivottaa kaikille mukavaa viikonloppua:)