uskonnosta ja aviottomuudesta

Tyokaverini Hannah on pyytanyt minua luokseen jo pitkaan. Taman viikon torstaina oli vihdoin paiva, jolloin kummallakin oli aikaa. Hannah asuu Kampalan keskustasta noin kuuden kilometrin paassa, mutta ruuhka-aikaan matka kesti tunnin. Kun olimme ostamassa maitoa, tapasimme Hannahin naapurin, joka tarjosi meille kyytia. Hanen autonsa oli tien toisella puolella. Hannah pyysi hanta ottamaan meidat kyytiin silta puolelta tieta, missa seisoimme. Han sanoi, ettei halua ylittaa tieta, koska se on liian vaarallista. Naapuri toivotti minulle heti autoon istuttuani jumalan siunausta. Sita matkalla tarvittiinkin, silla tadin ajotaidot olivat kovin kehnot.

Hannahin luona oli vierailemassa myos born again kristitty pappi, jonka kanssa istuskelin olohuoneessa, silla Hannah itse oli kiireinen kotitoiden parissa, joissa mina en tietenkaan saanut auttaa. Pappi ei sanonut ehka yhtaan lausetta mainitsematta jumalaa ja moneen otteeseen han kiitti meita eurooppalaisia rukouksistamme pohjois-ugandalle. Yhtakkia huomasin, etta Hannahin apulaistytot siirsivat sankya toiseen huoneeseen. Ymmarsin siita, etta minun oletettiin jaavan yoksi.

Noin klo 21 aikoihin, kun ugandalainen tositv Project Fame loppui ja Hannah tuli katsomaan uutisia. Han nukahti sohvalle lahes heti istuttuaan. Han ei kuitenkaan mennyt nukkumaan ja jostain mieleeni tuli, etta han saattaa odottaa, etta mina menen ensin sankyyn. Nain taisi olla asian laita, silla minun jalkeeni koko olohuone tyhjeni. Hannah sanoi, etta aamulla pitaa herata klo 5, jotta ehditaan toihin ajoissa. Onneksi han tarkoitti afrikkalaista aikaa, silla sain nukkua ainakin puoli kuuteen.

Hannah ei ole ehka vielakaan oikein sulattanut sita, etta poikaystavani kavi taalla vierailulla. Matkalla toihin han kysyi aitini kuulumisia ja keskustelun aikana kavi ilmi, etten asu enaa aitini kanssa, mutta sen sijaan poikaystavani kanssa. Hannah oli asiasta tietenkin jarkyttynyt ja totesi, etta menemme varmasti heti naimisiin kun olen taas Suomessa. Kerroin, ettei tallaista ole suunnitteilla. Hannah alkoi lukea lehtea. Siina sattui olemaan kolme artikkelia haista. Hannah naytti ne kaikki minulle ja kaski viela harkitsemaan asiaa uudemman kerran. Juuri ennen kuin saavuimme Kids of African pihaan toinen tyokaverini pyysi meita kaikkia ylistamaan jumalaa taputtamalla hanelle ja laulamalla. Matkan tassa vaiheessa tunnelma oli aika hilpea. Mielessani mietin, etta voiko uskontoa enaa enempaa tuputtaa ja voiko selvemmin enaa arvostella toisten elamaa kuin Hannahin kauhistelu aviottomuudesta. No nyt han kuitenkin pystyi jo sanomaan poikaystava isan sijaan. Pitkaan han kyseli isani kuulumisia Ilmaria tarkoittaessaan.