Torilla

Viikonloppuna kavin Kampalan suurimmalla torilla, Rinolla, joka on kuulemma yksi ita-afrikan suurimmista toreista. En nahnyt paikasta varmaan kuin ihan pienen murto-osan, mutta kun olin ollut siella ehka 2 tuntia olin jo niin uupunut ja hikinen, etta pakko oli lahtea pois. Ulospaasyn loytaminen oli jo ohjelma sinaansa. Torilla myyjat tarttuivat kateeni ja koettivat tyrkyttaa kaikenlaista. Eras mies piti minua kadesta kiinni minuutteja ja yritti myyda minulle sokeria. Siina sitten seisottiin ja keskusteltiin siita, etten tarvitse sokeria. "Why?" "Are you sure, you don't need it?" Hienon uuden hameen loysin kuitenkin itselleni. Vaatteiden ostaminen oli aikamoista. Naiset pukivat paalleni ties mita ja koskettelivat minua jokapaikasta.

Kosketteluun taalla saa kylla tottua. Ihmiset halailevat ja koskettelevat ihoa ja hiuksia. Valilla on vaikea sanoa, onko itse jotenkin arka kosketuksille vai koskettelevatko ihmiset minua valkoista viela enemman kuin toisiaan. Siis ugandalaisethan koskettelevat toisiaankin enemman kuin suomalaiset noin yleisesti. Miehet kavelevat kasikadessa kaduilla ja kadulla tuntemattomien kanssa paiskataan katta, varsinkin boda kuskien:) Yleensa en pahastu, jos joku tulee ihoa vahan koskettamaan, mutta toisinaan tuntuu, etta varsinkin miesten kohdalla kysymys on jostain muusta. Se on epamiellyttavaa.

Eilen kavin iltakavelylla kylalla. Naapurin lapset, jotka joka kerta kun kavelen ohi juoksevat peraani vilkuttamaan ja nauramaan, olivat jalleen minua vastassa. Kavelin talla kertaa uutta polkua pitkin ja paadyin aivan uuteen paikkaan. Vastaani kaveli ehka kolme vuotias poika vesikanisteri kadessaan. Poika parka pelastyi pahemman kerran valkoista ihonvariani ja alkoi huutamaan kovaa ja juoksi turvaan isoveljensa luo. Kaannyin toiselle polulle, jotta lapset paasivat kaivolla turvallisin mielin.

Toitakin olen tehnyt. Sain juuri valmiiksi kasikirjan Bettylle lasten kanssa tyoskentelysta. Kirjoitin ylos kaiken mita ollaan tehty ja millaisia tyomenetelmia ollaan kaytetty. Liitin kirjaseen viela muutamia esimerkkeja ja vahan teoreettisia osuuksia lasten kehitykseen liittyen. Olen tehnyt sellaisen kaavake tyyppisen seuranta lomakkeen vauvaikaisista lapsista ja vanhempien kehitysta varten on sitten kokonainen arvionti sisaltaen kaiken psykososiaalisesta kehityksesta fyysiseen kehitykseen ja sairauksiin. Lopussa komeilevat tietysti mitkapa muut kuin sosiaalityontekijan suositukset aikuisille, jotka tyoskentelvat lapsen kanssa. Miten lapsen kehitysta voitaisiin tukea? Onko jotain erityisia huolenaiheita? Nyt voin hyvilla mielilla aloittaa nelja paivaisen tyoviikon tekemisen siksi aikaa, kun olen lupautunut auttamaan Gracea perhevakivalta koulutuksessa. Kaaks, se alkaa perjantaina.

Kiitos kaikille syntymapaivieni muistamisesta!