Jeah, taalla aurinko paistaa ja linnut laulavat. Hieno paikka ja kauniit nakymat! Kaytiin victoria-jarvella ssese-saarilla viikonloppuna. Keli on vaihtelevaa, onhan taalla sadekausi. Joku paiva voi sataa 12-tuntia putkeen ja sitten seuraavana paivana aurinko porottaa niin kun sita paivantasaajalla ollessa voisi olettaa.
Huomenna olisi tiedossa kaupunkikiertelya Kampalassa ja seuraavana viikonloppuna Safarille!
-Ilmari-
joo eri mukavaa kun ilmat vaihtelee,ei jaksaisi jos koko ajan paistaisi aurinko.ihmiset taalla ovat ystavallisia ja tuntuvat kunnioittavan ikaani,taalla keski-ika on 39.5,joten olen jo lahes muumio taalla. kaikki muu ok,mutta noi bodabodat ei,jos ne voisi valttaa niin tekisin nin.kaikkea ei voi saada terveisin mami!
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Paasiainen
Paasiainen tuli ja meni, enka tehnyt mitaan. Olipas mukavaa vain hengailla kotona, lukea Last King of Scotlandia ja valilla tehda pitkia kavelyretkia kotikylassa. Kampalaan menoakin suunnittelin, mutta sunnuntaina satoi koko paivan, joten eihan taalta silloin pois paase ja jos paaseekin, on kaikkialla mutaista ja tiet kauheassa kunnossa. Eilen kavin kuitenkin Kampalassa, silla aurinko paistoi taas. Sain yllattaen soiton Hamisi-sedalta, joka kehotti minua muuttamaan heidan kotiinsa, kun Marianne ja Winnie lahtevat takaisin Eurooppaan. Kieltamatta kiinnostava tarjous, voi olla, etta toukokuussa muutankin. Hamisi on aivan mahtavan iloinen tyyppi ja koko perhe on mukava, koti siisti ja hyvien kulkuyhteyksien paassa. Onhan taalla kylassakin mukava asua ja on oma rauha ja suihku, mutta perhe-elamakin houkuttelee. No asia ratkeaa varmaan toukokuussa.
Paasiasen kohokohta taalla orpokodissa oli klovnin show. Puolet lapsista tietysti pelkasi pellen valkoista naamaa, mutta kylla se monia viihdyttikin. Ilmapallot oli monelle myos pelottavia ja itkun seasta oli valilla vaikea erottaa naurua. Kakkuja ja karkkeja kaikki osasivat silti arvostaa.
Huomenna mun ekat vieraat Suomesta tulee. Tervetuloa Ilmari ja Tuija! Ensimmainen kirjekin Suomesta on loytanyt tiensa perille, kiitoksia. Jannaa saada vieraita ja ihanaa saada lomaa. Loma tavallaan lomasta, silla tyoskentely taalla ei paljoa lomasta eroa:)
Voikaa hyvin!
Paasiasen kohokohta taalla orpokodissa oli klovnin show. Puolet lapsista tietysti pelkasi pellen valkoista naamaa, mutta kylla se monia viihdyttikin. Ilmapallot oli monelle myos pelottavia ja itkun seasta oli valilla vaikea erottaa naurua. Kakkuja ja karkkeja kaikki osasivat silti arvostaa.
Huomenna mun ekat vieraat Suomesta tulee. Tervetuloa Ilmari ja Tuija! Ensimmainen kirjekin Suomesta on loytanyt tiensa perille, kiitoksia. Jannaa saada vieraita ja ihanaa saada lomaa. Loma tavallaan lomasta, silla tyoskentely taalla ei paljoa lomasta eroa:)
Voikaa hyvin!
maanantai 17. maaliskuuta 2008
Ndejje
Ajattelin paeta luonaan jalkeen tanne toimistoon, kun sain kuulla mita tyokaverini keskustelevat minusta. Bettylta on kyselty, kuinka minut saisi ihastumaan, onko parasta lainata autoa ja vieda minut ajelulle vai vaihtoehtoisesti johonkin kalliiseen hotellin illallisella? Viime viikolla aloinkin saamaan kummallisen paljon tekstiviesteja miespuolisilta tyokavereiltani. Vuorotellen minulle toivotettiin hyvaa yota tai mukavaa viikonloppua. Olen koettanut mainostaa sita, etta Ilmari on tulossa kaymaan. Naytin Ilmarin kuvaa joskus Bettylle ja kommentti oli "Is he Indian?" Naurahdin ja totesin, ettei ole, mutta Betty ei oikein vakuuttunut ja totesi, etta ehka Ilmarin isa on kuitenkin Intiasta.
Lauantaina lahdin Ndejjeen Jeannen luokse vierailulle. Hanen isantaperheensa oli mahtava. Isa Peter oli ihmeissaan, kun sai kuulla, ettei minulla ole afrikkalaista nimea ja hetken kuluttua kysyi saako kutsua minua Mirembeksi (rauha). Sunnuntaina kirkossa han sitten esittelikin Maria Miremben noin 500 ihmiselle. Pikkuveli Patricin kanssa meilla synkkasi hyvin yhteen ja Patrickin tavallaan antoi minulle uuden kutsumanimen. Kun kavelimme lehmalaitumelta sanoi han yhtakkia "milik, milik" ja tarrautui kateeni ja alkoi nuolla kattani. Olin toki hieman hammastynyt, mutta Jeanne kertoi, etta Patric usein kutsuu hanta maidoksi, silla ihonvarimme on muistuttaa hanta maidosta:) Paasin myos harjoittelemaan rumpujen soittoa. Yllattaen en sitten oppinut kovin nopeasti, mutta minut pidettiin silti soitossa mukana. Siina oli oikein kunnon matkustusromantiikka: keskella afrikkalaista maaseutua, lehmalaitumella, joukko nuoria miehia ja jokaisella oma rumpunsa. Tytot keikuttelivat lanteitaan rumpujen tahdissa kaivolla samalla kun hakivat vetta. Sunnuntaina kavimme myos eraan koulun musiikkipaivilla. Upeita tanssi-ja lauluesityksia!
Pikkuhiljaa taitaa olla aika jatkaa toita. Taytyy kylla tunnustaa, etta olen itsekin alkanut kavella yhta hitaasti kuin tyokaverini, enka aamuisin enaa tule toimistolle ennen klo 9.. Iltapaivisinkin on hyva valmistautua tyopaivan loppumiseen jo noin tuntia ennen tyoajan loppumista:)
Lauantaina lahdin Ndejjeen Jeannen luokse vierailulle. Hanen isantaperheensa oli mahtava. Isa Peter oli ihmeissaan, kun sai kuulla, ettei minulla ole afrikkalaista nimea ja hetken kuluttua kysyi saako kutsua minua Mirembeksi (rauha). Sunnuntaina kirkossa han sitten esittelikin Maria Miremben noin 500 ihmiselle. Pikkuveli Patricin kanssa meilla synkkasi hyvin yhteen ja Patrickin tavallaan antoi minulle uuden kutsumanimen. Kun kavelimme lehmalaitumelta sanoi han yhtakkia "milik, milik" ja tarrautui kateeni ja alkoi nuolla kattani. Olin toki hieman hammastynyt, mutta Jeanne kertoi, etta Patric usein kutsuu hanta maidoksi, silla ihonvarimme on muistuttaa hanta maidosta:) Paasin myos harjoittelemaan rumpujen soittoa. Yllattaen en sitten oppinut kovin nopeasti, mutta minut pidettiin silti soitossa mukana. Siina oli oikein kunnon matkustusromantiikka: keskella afrikkalaista maaseutua, lehmalaitumella, joukko nuoria miehia ja jokaisella oma rumpunsa. Tytot keikuttelivat lanteitaan rumpujen tahdissa kaivolla samalla kun hakivat vetta. Sunnuntaina kavimme myos eraan koulun musiikkipaivilla. Upeita tanssi-ja lauluesityksia!
Pikkuhiljaa taitaa olla aika jatkaa toita. Taytyy kylla tunnustaa, etta olen itsekin alkanut kavella yhta hitaasti kuin tyokaverini, enka aamuisin enaa tule toimistolle ennen klo 9.. Iltapaivisinkin on hyva valmistautua tyopaivan loppumiseen jo noin tuntia ennen tyoajan loppumista:)
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Panikointia
Meilla on taalla pihalla sellainen jattitrampoliini, joita Suomessa on lahes joka toisen talon pihassa. No kaikkihan tietaa, etta trampoliinilla hyppiminen on mukavaa. Eraana paivana siis menin hyppimaan ja samalla kun ponnistin ensimmaista hyppaysty varten, ponnisti paassani pieni, vihrea sammakko ja hyppasimme yhta aikaa. Pelastyin toki pahemman kerran ja kiljaisin kuuluvasti. Asiaa ei auttanut Jocelyn kommentti, etta sammakko on myrkyllinen. Olin yksin trampoliinin turvaverkon sisalle pienen vihrean ehka jopa myrkyllisen sammakon kanssa. Taman viikon ensimmainen panikointi.
Eilen illalla tapasin Gracen, joka kutsui minut syomaan isantaperheensa luokse. Koputimme pimeaan taloon ja pian ikkunassa nakyikin taskulampun valo. Gracen siskot kokoontuivat kaikki olohuoneeseen ja tarjosivat heti ruokaa. Soimme Gracen kanssa tuoleilla istuen ja siskot istuivat edessamme valilla nauraen ja valilla vain meita tuijottaen. Valilla joku saattoi ottaa laukkuni lattialta ja tutkia sen sisaltoa tai koskettaa huosuni lahjetta, ja taas naurua. Ehka yksi oudoimmista vierailuistani, mita olen ikini tehnyt. No Grace oli jo kertonut, etta hanen huoneessaan on lepakoita ja joskus rottiakin, mutta kun pimeassa rotta vilahti ohitsemme, en ollut ainoa joka kiljui. Kaikki naiset kiljuivat niin etta Gracen pikkuveli pelastyi ja alkoi itkea. Yksi siskoista jahtasi rottaa luudan kanssa, mutta ei siella pimeassa mitaan nahnyt. Meteli oli kylla aikamoinen: kiljumista, nauramista ja toisista kiinnipitamista :)
En edes ole kovin saikky otokoiden suhteen, ainakin jos vertaa Bettyyn, joka kiljuu pienimmankin liskon takia. "PETER!!!" ja atk-tukihenkilomme saa jalleen toita:) Han kerran kuvaili tyotaan minulle kertoen, etta auttaa kaikessa. Totta. Paniikkia en saa kanojenkaan suhteen, vaikka pahaa tekee kuitenkin katsella tiistaisin ja torstaisin, kun on ostospaiva ja torilta tuodaan kanoja ruoaksi. En viela ole auttanut kanan kynimisessa, vaikkakin osa lapsistamme tekee sen jo 9. vuoden iassa. En siis kokkaile kanaruokia, pidattaydyn hedelmissa ja vihanneksissa. Lounaan saan syoda aina ruokalassa ja joskus iltaisin menen koteihin syomaan. Tanaan illalla menen pahamaineiseen talo 5:een, jossa asuu 7 alle kouluikaista lasta, meteli on sen mukainen.
Illalla on myos luvassa tyopaikkani jalkapallojoukkueen ottelu. Tunnelma peleissa on tulinen, toiset katsovat ottelua ja toiset kentan laidalla olevia muzunguja. Huvinsa kaikilla. Jalkapallo sinaansa on mukavaa seurattavaa, mutta toisinaan kylalaisten keskella on vaikea olla kun viereen kokoontuu likaisia, haisevia, kyohia lapsia, joilla ei ole kenkiakaan jalassa. Siina sitten yritetaan viihdyttaa toinen toisiamme, lapsilla on kylla usein aika helposti mukavaa, joten naurua riittaa. Naurua taalla riittaa paljon, sita usein ihmettelee, miten ihmiset kaikesta huolimatta ovat niin hyvan tuulisia. Ehka he ovat niin tottuneita selitykseensa "This is Africa", jonka kuulee joka valissa. Puhutaan sitten liikenteesta, fyysisesta kuristuksesta, ruosta, mista vain.
Mukavaa viikonloppua!
Eilen illalla tapasin Gracen, joka kutsui minut syomaan isantaperheensa luokse. Koputimme pimeaan taloon ja pian ikkunassa nakyikin taskulampun valo. Gracen siskot kokoontuivat kaikki olohuoneeseen ja tarjosivat heti ruokaa. Soimme Gracen kanssa tuoleilla istuen ja siskot istuivat edessamme valilla nauraen ja valilla vain meita tuijottaen. Valilla joku saattoi ottaa laukkuni lattialta ja tutkia sen sisaltoa tai koskettaa huosuni lahjetta, ja taas naurua. Ehka yksi oudoimmista vierailuistani, mita olen ikini tehnyt. No Grace oli jo kertonut, etta hanen huoneessaan on lepakoita ja joskus rottiakin, mutta kun pimeassa rotta vilahti ohitsemme, en ollut ainoa joka kiljui. Kaikki naiset kiljuivat niin etta Gracen pikkuveli pelastyi ja alkoi itkea. Yksi siskoista jahtasi rottaa luudan kanssa, mutta ei siella pimeassa mitaan nahnyt. Meteli oli kylla aikamoinen: kiljumista, nauramista ja toisista kiinnipitamista :)
En edes ole kovin saikky otokoiden suhteen, ainakin jos vertaa Bettyyn, joka kiljuu pienimmankin liskon takia. "PETER!!!" ja atk-tukihenkilomme saa jalleen toita:) Han kerran kuvaili tyotaan minulle kertoen, etta auttaa kaikessa. Totta. Paniikkia en saa kanojenkaan suhteen, vaikka pahaa tekee kuitenkin katsella tiistaisin ja torstaisin, kun on ostospaiva ja torilta tuodaan kanoja ruoaksi. En viela ole auttanut kanan kynimisessa, vaikkakin osa lapsistamme tekee sen jo 9. vuoden iassa. En siis kokkaile kanaruokia, pidattaydyn hedelmissa ja vihanneksissa. Lounaan saan syoda aina ruokalassa ja joskus iltaisin menen koteihin syomaan. Tanaan illalla menen pahamaineiseen talo 5:een, jossa asuu 7 alle kouluikaista lasta, meteli on sen mukainen.
Illalla on myos luvassa tyopaikkani jalkapallojoukkueen ottelu. Tunnelma peleissa on tulinen, toiset katsovat ottelua ja toiset kentan laidalla olevia muzunguja. Huvinsa kaikilla. Jalkapallo sinaansa on mukavaa seurattavaa, mutta toisinaan kylalaisten keskella on vaikea olla kun viereen kokoontuu likaisia, haisevia, kyohia lapsia, joilla ei ole kenkiakaan jalassa. Siina sitten yritetaan viihdyttaa toinen toisiamme, lapsilla on kylla usein aika helposti mukavaa, joten naurua riittaa. Naurua taalla riittaa paljon, sita usein ihmettelee, miten ihmiset kaikesta huolimatta ovat niin hyvan tuulisia. Ehka he ovat niin tottuneita selitykseensa "This is Africa", jonka kuulee joka valissa. Puhutaan sitten liikenteesta, fyysisesta kuristuksesta, ruosta, mista vain.
Mukavaa viikonloppua!
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
Crazy but true
Luin lehtea muutama paiva sitten ja otsikon Crazy but True alle oli juttu Suomesta. Yllatyin toki iloisesti, kuten moni muukin taalla on iloisesti nauranut tekstin sisallolle. Alaotsikko: Miesten halutaan osallistuvan enemman kotitoihin, nauratti jo monia tyokavereitani, mutta reaktio tekstin sisallolle oli huvittava. Aikuiset naiset nauroivat kilpaa kun lukivat sita. Teksti oli siis Stefan Wallinin ajatuksesta jakaa vanhempainvapaa aitien ja isian kesken.
Tyokaverini Semi, joka on minun ikaiseni, kertoi, etta taallakin miehet voivat pitaa 3 paivaa vapaata vauvan syntyman jalkeen. Akiki jatkoi, etta se on ihan tarpeeksi "kuka nyt haluaisi miehen jaavan kotiin pidemmaksi aikaa?" Molemmat kertoivat, kuinka heita havettaisi, jos heidan puolisot tekisivat kotitoita heidan puolestaa, varsinkin jos miehet tekisivat heille ruokaa. Akiki tosin kertoi, etta hanen poikansa on joskus kokannut hanelle, mutta se on ihan ok, silla Akiki on jo vanha nainen, ehka n 40-vuotias, mutta toki kun poika loytaa vaimon itselleen loppuu ruoanlaitto kokonaan. Akiki kertoi myos eraasta valkoisesta ystavastaan joka antaa miehensa tehda hanella ruokaa ja jopa tarjoilla sen pyotaan asti. Kerroin, etta se on aika yleista ja itse olen ainakin vain iloinen, jos Ilmari on kokannut ja viela kattanut poydankin. Tanaan kun tapasin Akikin kysyi han, osaanko kuoria perunoita. Han naet ajatteli, etta ostamme perunat kaupoista valmiiksi kuorittuina.
Itse olisin laittanut otsikon Crazy but True alle mieluummin artikkelin Kampalan liikenteesta. Kampalassa kuolee viikottain noin 20 hlo liikenneonnettomuuksista, joista suurin osa on bodaboda-kolareita. Tai sitten taman paivan lehdesta olisin voinut ottaa tekstin, jossa kerrottiin liikuntaharrastuksista, joita on ilmaista ja helppo tehda kotona. Luettelossa oli kavely, uinti, venyttely, pyoraily seka seksi. Seksin kohdalle oli muistutus, etta alle 18-vuotiaana on laitonta harrastaa seksia.
Taman viikonlopun vietin Niilin rannalla. Upeat maisemat, mahtavaa seuraa ja hyvaa banaaniviinia. Olen valmis taas huomenna alkavaan tyoviikkoon. Toivottavasti yolla ei ukosta liiaksi, jotta saan nukuttua kunnolla. Tavallaan viela jaksaa nauttia rankoista sadekuuroista, ukkosesta ja salamoista, kun makaa turvallisesti peiton alla, mutta kunnon youniakin kaipaa. Siis hyvaa yota, kauniita unia ja oman kullan kuvia:)
Tyokaverini Semi, joka on minun ikaiseni, kertoi, etta taallakin miehet voivat pitaa 3 paivaa vapaata vauvan syntyman jalkeen. Akiki jatkoi, etta se on ihan tarpeeksi "kuka nyt haluaisi miehen jaavan kotiin pidemmaksi aikaa?" Molemmat kertoivat, kuinka heita havettaisi, jos heidan puolisot tekisivat kotitoita heidan puolestaa, varsinkin jos miehet tekisivat heille ruokaa. Akiki tosin kertoi, etta hanen poikansa on joskus kokannut hanelle, mutta se on ihan ok, silla Akiki on jo vanha nainen, ehka n 40-vuotias, mutta toki kun poika loytaa vaimon itselleen loppuu ruoanlaitto kokonaan. Akiki kertoi myos eraasta valkoisesta ystavastaan joka antaa miehensa tehda hanella ruokaa ja jopa tarjoilla sen pyotaan asti. Kerroin, etta se on aika yleista ja itse olen ainakin vain iloinen, jos Ilmari on kokannut ja viela kattanut poydankin. Tanaan kun tapasin Akikin kysyi han, osaanko kuoria perunoita. Han naet ajatteli, etta ostamme perunat kaupoista valmiiksi kuorittuina.
Itse olisin laittanut otsikon Crazy but True alle mieluummin artikkelin Kampalan liikenteesta. Kampalassa kuolee viikottain noin 20 hlo liikenneonnettomuuksista, joista suurin osa on bodaboda-kolareita. Tai sitten taman paivan lehdesta olisin voinut ottaa tekstin, jossa kerrottiin liikuntaharrastuksista, joita on ilmaista ja helppo tehda kotona. Luettelossa oli kavely, uinti, venyttely, pyoraily seka seksi. Seksin kohdalle oli muistutus, etta alle 18-vuotiaana on laitonta harrastaa seksia.
Taman viikonlopun vietin Niilin rannalla. Upeat maisemat, mahtavaa seuraa ja hyvaa banaaniviinia. Olen valmis taas huomenna alkavaan tyoviikkoon. Toivottavasti yolla ei ukosta liiaksi, jotta saan nukuttua kunnolla. Tavallaan viela jaksaa nauttia rankoista sadekuuroista, ukkosesta ja salamoista, kun makaa turvallisesti peiton alla, mutta kunnon youniakin kaipaa. Siis hyvaa yota, kauniita unia ja oman kullan kuvia:)
tiistai 4. maaliskuuta 2008
arkisia askareita
Vaikka olen ollut vasta kuukauden taalla, tuntuu elama jo aika arkiselta. Tyopaivat sujuvat nopeasti, kun keskustellaan Bettyn kanssa kaikenlaisista kulttuuri asioista ja siita mika oikeastaan on kulttuurista riippuvaista ja mika ei. Lasten kanssa tyoskentely on alkanut mukavasti. Tehdaan siis Bettyn kanssa kansioita lapsista, johon kerataan kaikki mahdolliset tiedot ja arvioidaan lasten kehittymista. Bettyn on tulevaisuudessa tarkoitus paivittaa jokaisen lapsen kansiot kuuden kuukauden valein. Tyossa on paljon kaikenlaisia minulle aivan uusia asioita, kuten lasten ian arvioiminen, miten aliravitsemus vaikuttaa kehitykseen, muiden sairauksien vaikutus, heimon arviominen (ulkonaon perusteella?!), uskonnon merkitys jne.
Mita mina taas osaan, liittyy ehka enemman siihen, miten lasten kanssa voi tyoskennella hieman luovemmin, mika on olennaista tietoa, miten kirjoitetaan, miten tietoa kerataan jne. Takalainen lasten kanssa tyoskentely tuntuu aika karulta toisinaan, kun nakee aitien nostavan pienia vauvoja kadesta ylos, ja ylipaansa asenne on, ettei lapsia pida liikaa hyssytella. Kylla lapsi oppii olemaan itkematta, jos antaa sen yksin rauhoittua ja sanoo tiukasti "stop crying!". Lapsille uutta on mm. kirjojen lukeminen, monet nakevat leluja ensimmaista kertaa taalla ja kaiketi lapsuus, jossa saa leikikia enemman kuin tehda kotitoita, kokonaisuudessaan on aika uutta. Paivakodissamme lasten paivaohjelmaan kuuluu paljon paikoillaan istumista ja "rauhoittumista" ja jos siis alle 3-vuotiaat lapset eivat istu aloillaan, saattaa opettaja kysya: kuka ei halua olla kiltti lapsi? Kenella on huonot kaytostavat? Ja toki talloin lapset ja opettaja mainitsevat kaikkien tuhmien lasten nimet. Opetusmenetelmina kertaaminen ja toistaminen tuntuvat olevan kovin suosittuja. Hyva oppilas toistaa opettajan lauseen virheettomasti.
Eilen illalla sain eteeni kasan lakiteksteja, jota minun pitaisi lueskella, koska autan Bettya lasten virallisten papereiden jarjestelyssa, huoltajuuden anomisissa, kenella on tiedot salasspidettaviin tietoihin yms. Yleisesti asenne on, etta hoidetaan byrokraattiset asiat mahdollisimman viime tipassa, ettei kenellakaan ole mitaan valittamista. Lakipykalat ei viela ole ihan hallussa, mutta sen jo olen huomannut, etta eroja suomalaisiin pykaliin on. Lasten sukulaisille ei mm. saa kertoa, missa orpokodissa lapset ovat. Sukulaiset saavat silti tavata lapsia poliisiasemalla, jos haluavat. Syy siihen miksei asuinpaikkaa saa kertoa on se, etta sukulaiset voisivat vaatia lapset itselleen ja myohemmin kayttaa lapsia tyovoimana. Tama on siis Bettyn tulkinta eraasta lain pykalasta. Toisaalta tallaiset tapaukset eivat ole kovinkaan ajankohtaisia, koska suurin osa lapsista on hylattyja, eika heidan sukulaisistaan ole mitaan tietoa, eika kukaan ole heita koskaan koettanut etsia.
Kaiken kaikkiaan tyo on mielenkiintoista. Jannitteita tyopaikalla on paljon erityisesti ihon varista johtuvia. Ihmiset juoruavat ja kyselevat. Bettylta on monet jo kysyneet olenko muzungu vai ugandan muzungu, siis kerronko kaiken mita he tekevat pomoille. Tuntuu, etta monet koettavat olla varuillaa, jotteivat meneta tyopaikkaansa. Kaikista jannitteista huolimatta, tyonteko on suurimmaksi osaksi naurua taynna. Betty aina sanookin minulle, ettei kannata vaivautua tyopaikalle murjottamaan, koska voi myos nauttia ajastaan. Totta, eiko vain? Tyon iloa siis kaikille sinne kotimaahankin:)
Mita mina taas osaan, liittyy ehka enemman siihen, miten lasten kanssa voi tyoskennella hieman luovemmin, mika on olennaista tietoa, miten kirjoitetaan, miten tietoa kerataan jne. Takalainen lasten kanssa tyoskentely tuntuu aika karulta toisinaan, kun nakee aitien nostavan pienia vauvoja kadesta ylos, ja ylipaansa asenne on, ettei lapsia pida liikaa hyssytella. Kylla lapsi oppii olemaan itkematta, jos antaa sen yksin rauhoittua ja sanoo tiukasti "stop crying!". Lapsille uutta on mm. kirjojen lukeminen, monet nakevat leluja ensimmaista kertaa taalla ja kaiketi lapsuus, jossa saa leikikia enemman kuin tehda kotitoita, kokonaisuudessaan on aika uutta. Paivakodissamme lasten paivaohjelmaan kuuluu paljon paikoillaan istumista ja "rauhoittumista" ja jos siis alle 3-vuotiaat lapset eivat istu aloillaan, saattaa opettaja kysya: kuka ei halua olla kiltti lapsi? Kenella on huonot kaytostavat? Ja toki talloin lapset ja opettaja mainitsevat kaikkien tuhmien lasten nimet. Opetusmenetelmina kertaaminen ja toistaminen tuntuvat olevan kovin suosittuja. Hyva oppilas toistaa opettajan lauseen virheettomasti.
Eilen illalla sain eteeni kasan lakiteksteja, jota minun pitaisi lueskella, koska autan Bettya lasten virallisten papereiden jarjestelyssa, huoltajuuden anomisissa, kenella on tiedot salasspidettaviin tietoihin yms. Yleisesti asenne on, etta hoidetaan byrokraattiset asiat mahdollisimman viime tipassa, ettei kenellakaan ole mitaan valittamista. Lakipykalat ei viela ole ihan hallussa, mutta sen jo olen huomannut, etta eroja suomalaisiin pykaliin on. Lasten sukulaisille ei mm. saa kertoa, missa orpokodissa lapset ovat. Sukulaiset saavat silti tavata lapsia poliisiasemalla, jos haluavat. Syy siihen miksei asuinpaikkaa saa kertoa on se, etta sukulaiset voisivat vaatia lapset itselleen ja myohemmin kayttaa lapsia tyovoimana. Tama on siis Bettyn tulkinta eraasta lain pykalasta. Toisaalta tallaiset tapaukset eivat ole kovinkaan ajankohtaisia, koska suurin osa lapsista on hylattyja, eika heidan sukulaisistaan ole mitaan tietoa, eika kukaan ole heita koskaan koettanut etsia.
Kaiken kaikkiaan tyo on mielenkiintoista. Jannitteita tyopaikalla on paljon erityisesti ihon varista johtuvia. Ihmiset juoruavat ja kyselevat. Bettylta on monet jo kysyneet olenko muzungu vai ugandan muzungu, siis kerronko kaiken mita he tekevat pomoille. Tuntuu, etta monet koettavat olla varuillaa, jotteivat meneta tyopaikkaansa. Kaikista jannitteista huolimatta, tyonteko on suurimmaksi osaksi naurua taynna. Betty aina sanookin minulle, ettei kannata vaivautua tyopaikalle murjottamaan, koska voi myos nauttia ajastaan. Totta, eiko vain? Tyon iloa siis kaikille sinne kotimaahankin:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)